Melkein jo luulin joutuvani pesulle lenkin jälkeen. Noh, onneksi mamma vaan kuivas minut.
Dave ei edelleenkään saa mitään ihmisten ruokia, mutta ihan tyhjäks kaavitun viilipurkin saa nuolla. Eihän siinä oo ennää kun hajut, mutta se hälle piisaa. Niin hiljaa ei viilipurkkia saa aukaistua, etteikä hän kuulis ja tulis kytikselle.
Elä mamma yritä juksata, tiällä tuoksuu ihan selvästi maksalaatikko. Dave oli oikeassa, mutta ei hääs itä saanut.
Lempiasento paikasta ja ajankohdasta riippumatta. Ja juu, pippeli näkyy, kun poikakoiralla on semmonen. Ei tartte taas mielensäpahoittajien laitella s-postia.
Ystävykset. Reilu kk on pojilla ikäeroa. Daven jälkeen ja tämä mäyris lähimpänä sydäntäni. Päivä on pelastettu, kun hänet näkee.
Mamman ryökäle vaihto sohvien paikat myllätessään huonekalujen paikkoja, niin minun tarkkailusohvakin siirtyi toiseen paikkaan. Pitää ihan kaula pitkänä kuikuilla, että näkis ikkunasta ulos.
Ihanaa syksyn jatkoa just sulle.
]]>
